Toisinaan vertaistuen hakemisen vaikeus piilee siinä, ettei oikein tiedä, mistä lähtisi liikkeelle. Erilaisia tukimuotoja saattaa olla tarjolla useitakin, mutta ilman aikaisempaa kokemusta voi olla vaikea arvioida, millainen tuki itselle sopisi. Näillä apukysymyksillä voit pohtia, millainen tukimuoto sinun tilanteeseesi sopisi parhaiten ja mitä odotat saavasi vertaistuelta.
1. Ryhmämuotoinen vai kahdenkeskinen tuki?
Haluaisitko jakaa ajatuksiasi toisen saman kokeneen kanssa kahdenkeskisesti, vai onko sinulle luontevaa toimia ryhmässä? Kahdenkeskiset tukikeskustelut takaavat, että vertaistukija voi keskittyä juuri sinun tilanteeseesi, ja pääsette keskustelemaan juuri sinua pohdituttavista aiheista. Toisaalta ryhmätapaamisessa voi ottaa itselleen kuuntelijan roolin: toisten kokemuksista kuuleminen ilman, että omaa kokemusta sanoittaa vielä ääneen, voi olla mitä parhainta vertaistukea. Ryhmässä voi myös nousta esiin asioita, joista ei itse olisi vielä edes osannut kysyä – niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Monesti sairauden tai kriisin alkuvaiheessa saattaa olla turvallisempaa hakeutua kahdenkeskisen tuen piiriin, jolloin vastaanotettavaa tietoakin on vähemmän.
2. Tekemistä vai keskustelua?
Nautitko keskusteluihin uppoutumisesta vai toivotko, että tapaamisiin yhdistyy myös yhteinen tekeminen? Yhteisen tekemisen ympärille rakentuva vertaistuki toimii niin kahdenkeskisesti kuin suuremmallakin porukalla. Etenkin ensimmäiset tapaamiset vertaistukijan kanssa voivat tuntua turvallisemmilta, jos niihin yhdistyy jokin kevyt aktiviteetti, kuten kävelyllä käyminen.
Monet potilasyhdistykset järjestävät erilaisia liikunta- tai harrasteryhmiä, jotka on suunnattu tietylle kohderyhmälle. Kun samankaltaisia asioita kokeneet kokoontuvat yhteisen tekemisen äärelle, syntyy vertaistukikeskusteluja kuin huomaamatta. Myös itse yhdessäolo omien vertaisten kanssa auttaa tuntemaan, ettei olekaan niin yksin tilanteensa kanssa, kuin on aikaisemmin luullut.
3. Verkossa vai kasvokkain?
Ryhmämuotoinen vertaistuki on monessa potilasyhdistyksessäkin varsin vakiintunutta toimintaa, ja viime vuosina etäyhteyksien yleistyttyä myös verkossa kohtaavat ryhmät ovat yleistyneet. Verkkopohjainen vertaistuki – olipa se sitten kahdenkeskistä tai ryhmässä – mahdollistaa osallistumisen välimatkoista riippumatta. Vertaistuki toteutuu tutkitusti myös verkkopohjaisissa tapaamisissa, joten voit valita osallistumistapasi mieltymyksesi ja elämäntilanteesi mukaan. Valinnanvaraa on myös siinä, haluaako tukea verkossa kirjoittaen vai esimerkiksi videopuhelulla.
Verkkopohjaisessa tuessa on myös mahdollisuus käydä keskusteluja vastavuoroisesti silloin, kun se osapuolille sopii, eli tuki ei välttämättä ole tiettyyn ajankohtaan sidottua. Esimerkiksi Toivo-sovelluksessa vertaistukijalle voi lähettää viestin juuri silloin, kun se itselle sopii, ja vertaistukija vastaa viestiin profiilissaan ilmoittaman aikamääreen sisällä, usein jo saman päivän aikana.
4. Sama diagnoosi vai samankaltainen elämäntilanne?
Moni potilasyhdistys järjestää omaa vertaistukea eri ryhmille, joita kyseinen yhdistys edustaa: näin etenkin silloin, jos yhdistyksen kohderyhmä on huomattavan laaja ja kyseessä on valtakunnallinen, vakiintunut toimija. Tarjolla saattaa olla tukea esimerkiksi tiettyihin syöpiin sairastuneille ja omat tukimuotonsa heidän läheisilleen.
Aina näin onnekkaasti ei kuitenkaan käy, vaan voi olla, että saman kokenutta vertaistukijaa ei yksinkertaisesti löydy. Tällöin kannattaa miettiä, millaiset muut tekijät voisivat luoda vertaisuuden tunnetta. Voisiko vertaistukea saada vaikkapa samankaltaisessa elämäntilanteesta olevilta? Esimerkiksi kahden erityislapsen vanhempien välille voi syntyä todella hedelmällistä vertaistukea, vaikka lapsilla olisi täysin erilaiset sairaustaustat.
5. Kertaluonteinen vai pidempi tukisuhde?
Kaipaatko kertaluonteista keskusteluapua vai haluaisitko, että sinulla olisi oma vertaistukihenkilö? Kertaluonteiset keskustelut voivat joissakin tilanteissa tarjota riittävästi tietoa, tukea ja lohtua. Toisinaan taas voi olla mielekkäämpää järjestää vertaistuki sellaiseksi, että tuenhakija osallistuu vaikkapa koko toimintakauden samaan ryhmään tai keskustelee saman vertaistukijan kanssa muutaman kuukauden ajan.
Vaikka pidemmät tukisuhteet usein ovatkin mahdollisia, on hyvä muistaa, että vertaistukijat toimivat tehtävässään vapaaehtoisesti: siksi toimintaan saattaa kuulua myös linjaus siitä, kuinka kauan tukisuhteiden olisi tarkoitus kestää. Tukisuhteen keston rajaaminen turvaa paitsi vertaistukijan jaksamista, myös sitä, että tuenhakija saa tarvitsemaansa apua. Tarpeen mukaan vertaistukija voi ohjata tuenhakijan vaikkapa oman taustajärjestönsä työntekijän juttusille.
Joko tiedät, mistä juuri sinun tilanteeseesi voi löytää vertaistukea? Lue aikaisempi blogipostauksemme, jossa on listattu vinkkejä vertaistuen löytämiseksi!