Vertaistuki voi olla mitä antoisin voimavara muuttuneeseen tai haastavaan elämäntilanteeseen: kukapa ymmärtäisi paremmin, kuin toinen itse samankaltaisessa tilanteessa ollut. Vertaistukea voi löytää esimerkiksi omasta lähipiiristä tai sosiaalisen median kautta, hakemalla hakien tai puolivahingossa.
Keskustelut voivat olla hyvinkin merkityksellisiä riippumatta siitä, kuinka virallisesti tuki on järjestetty. Koulutetun vertaistukijan kanssa keskustellessa voi kuitenkin luottaa siihen, että tukija toimii tiettyjen pelisääntöjen mukaan. Näin tuenhakija saa jo etukäteen hieman tietoa siitä, mitä on odotettavissa.
Vertaistukijan kanssa keskustellessa on hyvä pitää mielessä muutama perusasia, jotta odotukset ja todellisuus kohtaavat. Seuraavien pelisääntöjen mukaan toimitaan myös Toivo-vertaistukisovelluksessa.
Vertaistukija toimii tehtävässään vapaaehtoisena.
Vertaistukija on tehtävässään vapaaehtoinen, eikä häntä sido työvelvoite. Vapaaehtoinen voi esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa lopettaa tai jäädä tauolle tehtävästään. Usein vapaaehtoistoiminnassa ollaan mukana muun elämän ehdoilla, mahdollisesti vaikkapa työn ja perhe-elämän lisäksi. Vertaistukijalta ei siis voida edellyttää, että hän olisi tavoitettavissa vuorokauden ympäri, vaan hän tarjoaa tukea omaan elämäänsä sopivissa puitteissa. Digitaalisilla alustoilla vastaaminen toki voi käytännössä tapahtua hyvinkin nopeasti.
Vertaistukijalta ei myöskään velvoiteta erityistä kriisiosaamista, ellei koordinoiva järjestö nimenomaan tällaista tukea tarjoa. Esimerkiksi OLKA-toiminnassa nyrkkisääntönä on, että suuressa elämänmuutoksessa yksilö ohjattaisiin ensin ammattilaisen juttusille, ja pahimman järkytyksen helpotuttua vertaistuen piiriin. Tällöin ajatukset ovat ehtineet selkiytyä ja eri tukitahot hahmottua paremmin: ammattilainen voi ottaa vastaan rankempiakin ajatuksia, kun taas vertaistukijan kanssa voi keskustella kokemuspohjaisesti.
Vertaistukija ei anna hoidollista tai lääkkeisiin liittyvää neuvontaa.
Vertaistuen ytimessä ovat kiireettömyys, kohtaaminen ja kuunteleminen. Toiminnassa ollaan mukana ns. tavallisen ihmisen taidoin, eli vertaistukijan ei tarvitse – eikä kannatakaan – antaa esimerkiksi lääkitykseen tai muuhun hoitoon liittyvää neuvontaa. Vertaistukija ei voi myöskään ottaa kantaa diagnoosiin liittyviin asioihin: häntä ei siis kannata lähestyä kysymyksellä siitä, kuulostaako oma tilanne tiettyyn diagnoosiin sopivalta.
Vertaistukijalta saatava tuki täydentää ammattilaisen antamaan hoitoa omalla, ainutlaatuisella tavallaan, joka perustuu kokemustiedon jakamiseen. Oma kokemus onkin vertaistukijan tärkein työkalu. Aina voi kertoa siitä, millainen oma polku on ollut ja millaisia asioita on itse käynyt läpi, mutta samalla on tehtävä selväksi, että jonkun toisen kokemus voi olla erilainen. Näin tuenhakijalle ei synny virheellistä kuvaa ja mahdollista pettymystä siitä, jos asiat eivät hänen kohdallaan etenekään samoin.
Vertaistukijan koulutus antaa valmiudet toimintaan.
Vaikka vertaistukija toimiikin tehtävässään tavallisen ihmisen taidoin, antaa vertaistukijan koulutus hyvät eväät tehtävässä toimimiseen. Koordinoitu, järjestelmällinen toiminta luo turvalliset puitteet kaikille osapuolille. Useilla järjestöillä vertaistukijan koulutus onkin edellytys mukaantulolle – näin myös Toivo-sovelluksessa toimiville vertaistukijoille.
Vertaistukijoiden kouluttamisella pyritään suojaamaan sekä vapaaehtoista itseään että tukea kaipaavaa henkilöä. Koulutettu vertaistukija tunnistaa oman roolinsa ja siihen liittyvän vastuun ja rajat. Hän osaa myös tarkkailla omaa oloaan ja tunnistaa, milloin kuormitus on sillä asteella, että on parempi hakeutua itse tuen piiriin. Tuenhakijan näkökulmasta taas koulutettu vertaistukija on turvallinen, luotettava yksilö, jolle uskoutua. Hän on sitoutunut yhteisiin toimintatapoihin, kuten vaitioloon, arvostavaan kohtaamiseen ja yleisiin hyviin käytöstapoihin.
Aina voi ottaa yhteyttä ammattilaiseen.
Sote-alan ammattilainen, kuten sairaanhoitaja tai potilasjärjestön työntekijä, voi auttaa etsimään oikean tukimuodon. Hän voi myös arvioida, hyötyisikö henkilö enemmän vertaistuellisista keskusteluista vai ammattiavusta. Tarvittaessa ammattilainen voi myös auttaa tukea kaipaavaa löytämään tälle sopivan yhdistyksen tai kysyä neuvoa OLKA-toiminnasta.
Lue lisää:
- Mitä on vertaistuki? (vertaistalo.fi)
- Mitä vertaistuesta saa? (vertaistalo.fi)
- Tukea ja apua (lähellä.fi)
Kirjoittanut: Elina Heino, vertaistukipalveluiden suunnittelija, Toivo-sovelluksen ylläpito, [email protected]