Vertaistuen hakemiseen kannustetaan usein matalalla kynnyksellä. Toisinaan törmää kuitenkin pohdintaan siitä, milloin paras ajankohta tuen hakemiselle sitten oikein olisi: heti diagnoosin saatuaan, mahdollisten hoitojen aikana vai vasta huomattavasti myöhemmin? Vastaus pohdintaan on, ettei vertaistuelle ole yhtä ainoaa, oikeaa ajankohtaa, vaan tuen oikea-aikaisuus vaihtelee yksilön mukaan. Yksi haluaa tietää kaiken mahdollisen heti diagnoosin kuultuaan, kun taas toinen tahtoo sulatella asiaa ensin rauhassa.
Tässä muutamia tärppejä, joiden avulla voit pohtia, olisiko vertaistuesta sinulle – tai potilaallesi – hyötyä! Vinkit on koottu muun muassa vertaistukijavalmennuksissa tehtyjen käytännön havaintojen pohjalta.
Muutoksen hyväksyminen vie eteenpäin.
Toisinaan yksilön voi olla hyvinkin vaikea hyväksyä, että elämä on muuttunut peruuttamattomalla tavalla. Loppuelämään vaikuttavan diagnoosin saaminen voi merkitä totutusta elämäntyylistä, harrastuksista tai muista itselle tärkeistä asioista luopumista, jolloin myös oman identiteetin voi joutua rakentamaan uudelleen. Esimerkiksi työikäiselle ja työorientoituneelle ihmiselle saattaa olla kova paikka huomata, ettei työkykyä ole enää jäljellä samalla tavalla kuin ennen sairastumista. Moni vertaistukijana toimiva on kertonut kamppailleensa vakavasti sairastuneen henkilön identiteetin omaksumisessa. Toimeliaan ihmisen on ollut vaikeaa hyväksyä, ettei pystykään samoihin asioihin kuin aikaisemmin.
Muutoksen hyväksyminen antaa kuitenkin mahdollisuuden monelle uudelle asialle. Sairastunut löytää kohtalontovereita vertaisista, jotka ymmärtävät, millaista on kipuilla muutoksen kanssa. Uudenlaisen identiteetin myötä ei jääkään yksin, vaan voi saada uudenlaisen yhteisön ympärilleen. Parhaimmassa tapauksessa näistä kohtaamisista muodostuu loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita.
Älä vähättele omaa tuen tarvettasi.
Ei minun takiani tarvitse, joku muu tarvitsee apua vielä enemmän, toisilla menee vielä huonommin… Kuulostaako tutulta? Toisinaan ihmiset saattavat ajatella, että avun tai tuen pyytäminen olisi ympärillä oleville ihmisille vaivaksi tai etteivät he ansaitsisi apua. Joku saattaa jättäytyä kokonaan tukikanavien ulkopuolelle, koska ajattelee, ettei tukea ole tarkoitettu ”hänenlaisilleen”, vaan jollekin sellaiselle, jolla avun tarve on vielä suurempi.
Perimmäinen tarkoitus tällaisen ajattelun taustalla on jalo ja toiset ihmiset huomioiva. Loppujen lopuksi vertailu ei kuitenkaan ole mielekästä tai tarpeellista: jokaisella meistä on omanlaisensa sietokyky sille, kuinka paljon ja millaisten asioiden kanssa pärjäämme yksin. Itseään ei kannata jäävätä avun ulkopuolelle myöskään siksi, että tukea todella on tarjolla. Pelkästään Toivo-sovelluksessa vapaaehtoisia vertaistukijoita on yli 250 henkilöä – siis ihmisiä, jotka ovat valmiita kuuntelemaan ja tukemaan toisia, jotka ovat kokeneet saman kuin hekin. Heille auttamistehtävässä toimiminen on tapa ammentaa omasta kokemuksestaan jotakin yhteiseen hyvään. Ottaessasi yhteyttä vertaistukijaan voit olla varma siitä, ettet ole vaivaksi, vaan sinua halutaan auttaa!
Ensikosketus vertaistukeen voi tapahtua toisten tarinoihin tutustumalla.
Entä sitten, jos asiasta puhuminen ei tunnu vielä mahdolliselta? Haava on vielä liian kipeä ja asian käsittely tuntuu raskaalta – onko vertaistuki tällöin täysin poissuljettu tukimuoto? Ei välttämättä, mutta sen muotoa kannattaa miettiä.
Vaikka vertaistukeen kuuluu olennaisena osana keskusteleminen ja kokemusten vaihtaminen, voi vertaistukea saada myös siitä, että lukee, näkee tai kuulee toisten samankaltaisia tarinoita. Omaa tarinaa ei ole aina pakko jakaa, vaan toisten tarinoihin samaistuminenkin voi helpottaa oloa. Esimerkiksi erilaisia keskustelupalstoja, blogeja tai sometilejä seuraamalla voi saada lohtua siitä, että ei ole tilanteensa kanssa yksin. Oman tarinansa kertovat ihmiset toimivat ikään kuin esimerkkeinä ja toivon lähettiläinä siitä, että muutokseen on mahdollista sopeutua. Kun ensin tutustuu toisten tarinoihin ja kokee tulleensa ymmärretyksi, voi siitä saada rohkaisua hakeutua keskustelevan vertaistuen piiriin.
Jotta mahdollisimman moni vertaistukea kaipaava löytäisi tuen piiriin, on äärimmäisen arvokasta, että on olemassa monenlaisia tukijoita ja monenlaisia tarinoita. Vertaistuen, vertaistukijoiden ja järjestöjen moninaisuus mahdollistaa sen, että eri elämäntilanteissa olevat saavat myös hoitavan tahon ulkopuolista tukea muutoksen käsittelyyn ja siihen sopeutumiseen. Vertaistuki ei korvaa lääketieteellistä hoitoa tai ammattilaiselta saatavaa keskusteluapua, vaan täydentää niitä omalla, ainutlaatuisella tavallaan. Lämmin kiitos jokaiselle järjestölle ja vapaaehtoiselle, joka on mukana mahdollistamassa näitä kohtaamisia!
Lue lisää:
Kirjoittanut: Elina Heino, vertaistukipalveluiden suunnittelija, Toivo-sovelluksen ylläpito, [email protected]