Koordinoitua järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa sairaalassa

Vertaistukijana Syöpäklinikalla

Kaksi OLKAn vertaistukijaa istuu OLKA-pisteen vihreällä sohvalla. Molemmat katsovat kameraan ja hymyilevät. Etualalla on värikkäitä kukkia.
OLKAn vertaistukijat Riikka (vas.) ja Sirpa piipahtivat jutustelemassa HUSin Kolmiosairaalan OLKA-pisteellä.

Pääkaupunkiseudun OLKAssa on tänä vuonna aloittanut 10 uutta vertaistukijaa. Sirpa ja Riikka ovat kaksi heistä. Naiset ovat tutustuneet toisiinsa TOIVO-vertaistukivalmennuksessa viime syksynä. He halaavat kuin vanhat ystävät toisensa tavatessaan. On ilo nähdä taas. Kummallakin on takanaan sairastettu syöpä ja sen tuomat kokemukset ja tunteet.

Sirpa toimii vertaistukijana HUSin Syöpäklinikalla ja Riikka Syöpäklinikan osastoilla 7 ja 8. Sirpa kuuluu myös Suomen Rintasyöpäyhdistys Europa Donna Finlandiin ja Riikka Etelä-Suomen Syöpäyhdistykseen.

Oikea aika elämässä

Riikka sairastui munasarjasyöpään kaksi vuotta sitten, Sirpan sairastamasta rintasyövästä on kulunut kuusi vuotta. Kummatkin kokevat, että elämässä ja omassa sairaushistoriassa on tullut sellainen vaihe, että tuntee olevansa valmis vertaistukijaksi.

Riikka kertoo, että keskustelut muiden sytostaattihoidossa käyvien potilaiden kanssa motivoivat häntä vertaistukijaksi. – Se oli tosi antoisaa ja sain siitä itse tosi paljon. Tavallaan siihen omaan tarpeeseen ja kaipuuseen teen tätä, siihen mitä itse sain niistä keskusteluista. Sirpa taas kiinnostui vertaistukitoiminnasta viime keväänä käymänsä ILONA- sairaalavapaaehtoistyön valmennuksen myötä.

Naiset pitävät hyvänä sitä, että OLKAssa vertaistukivuoroja voi tehdä oman jaksamisen ja omien aikataulujen mukaan.

TOIVO-valmennuksesta eväitä vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen

Sekä Sirpa että Riikka kokevat, että TOIVO-valmennus antoi heille hyviä eväitä vuorovaikutukseen, jota tarvitaan vertaistukitoiminnassa. -TOIVO-valmennuksessa käytiin antoisia keskusteluja tulevien vertaistukijoiden kanssa ja tavattiin ihmisiä erilaisista lähtökohdista ja sairaustaustoista, Riikka kuvailee. -Vertaistukijana sitä on niin eri roolissa kuin esimerkiksi juttukaverina, silloin täytyy antaa myös itsestään, naiset pohtivat. – Tärkeintä vertaistukijana on kuuntelemisen taito, Sirpa tiivistää. Kummatkin pitävät myös vertaistukijoille tarjottavaa työnohjausta hyvänä ja tärkeänä tukena vertaistukitehtävässä.

Vertaistukeminen ei aina ole vakavien puhumista

Usein oletetaan, että vertaistukeminen on vain vakavista asioista puhumista. -Välillä voidaan jutella kepeämpiäkin, Sirpa hymyilee. -Esimerkiksi peruukin ostamisesta, viikon kirjavinkistä, podcasteista, siitä miten sängynpohjalta pääsisi ylös ja sen jälkeen taas vaikka etelänmatkoista, Riikka luettelee, esimerkkejä siitä, kuinka puheenaiheet voivat rönsyillä laidasta laitaan.

Riikka on ennen vertaistukijaksi ryhtymistään toiminut juttukaverina Espoon sairaalan päivystysosastolla. Hän toteaa tämän antaneen hyviä eväitä myös vertaistukijana toimimiseen ja ihmisten kanssa keskustelemiseen.

Sirpa muistuttaa, että vertaistukijalle on usein helpompi kertoa omaan sairaudesta ja sen herättämistä tunteista. – Moni kokee, ettei haluaisi kuormittaa kotiväkeä ja läheisiään sairaudellaan.

Ilonpilkahduksia surun keskellä

Jos on kiinnostunut vertaistukitoiminnasta, TOIVO-valmennus on hyvä paikka tunnustella asiaa ja pohtia omia valmiuksiaan, Sirpa miettii.-Vaikka ollaan surullistenkin asioiden äärellä, niin on hienoa, jos voi tuoda siihen pienenkin ilonpilkahduksen, Riikka toteaa.

Sirpa pitää auttamista antoisana ja tuntee iloa siitä, että voi olla toisille tukena ja apuna. – Kun näen, miten kiitollinen ihminen on antamastani ajasta ja näen hymyn hänen kasvoillaan, siitä tulee hyvä olo. Myös Riikka kokee vertaistukitoiminnan antoisaksi. – Tunnen tekeväni työtä, jolla on merkitys. – Jos vertaistukitoimintaan ryhtyy, niin tärkeitä kohtaamisia on varmasti luvassa, Sirpa lupaa.

Teksti ja kuva: Heidi Lindroos, viestinnän harjoittelija OLKA/ EJY ry

Tilaa OLKAnen-uutiskirje

Uusimmat

Arkisto

Arkistot

Avainsanat

Skip to content