Vertaistuki mielletään usein ryhmässä toteutuvaksi keskusteluksi, jossa osallistujat yksitellen kertovat tilanteestaan muiden kuunnellessa ja tukiessa. Erilaiset verkossa tai kasvotusten kohtaavat ryhmät ovat toki vakiintunut, usein keskeinenkin osa järjestöjen tarjoamaa vertaistukea. Keskusteluryhmien ja aktiivisen kokemusten vaihdon lisäksi vertaistukea voi kuitenkin saada myös lukemalla ja kuulemalla toisten kokemuksista, kertomatta omasta kokemuksestaan.
Vertaistukea haetaan monesti tietämättä, että kyseessä on vertaistuki
Erilaiset sosiaalisen median kanavat eivät toimi vain kuulumistenvaihdon kanavana: hauskojen päivitysten ja kuvien lisäksi ne tarjoavat alustan kokemustiedon jakamiselle. Esimerkiksi julkkikset tai somevaikuttajat saattavat kertoa oman elämänsä haasteista seuraajilleen ja toimia eräänlaisena esikuvana sille, millaista elämä voi vaikkapa tietyn sairauden kanssa olla. Moni vertaistukija tai järjestöaktiivikin toimii oman asiansa kasvoina jakamalla arkeaan somessa. Erilaisten keskustelupalstojen kautta voi tutustua toisten kokemuksiin ja peilata niitä omaan tilanteeseensa.
Tämän tyyppistä tiedonhakua ei välttämättä mielletä vertaistuen hakemiseksi, sillä asetelma on yksisuuntainen: siinä lukija tutustuu toisen ihmisen tarinaan ilman, että kertojalla on varmuutta siitä, että hänen kokemuksensa voi auttaa toista. Usein kokemuksista kuitenkin kerrotaan ja kirjoitetaan juuri siksi, että halutaan auttaa toisia. Vaikka kokemuksensa jakanut henkilö ei välttämättä saa yhteydenottoa tai muuta palautetta, voi hänen tarinansa ja tieto siitä, ettei olekaan yksin, olla täysin riittävä tuki sitä etsineelle.
Oman tarinan kertominen on toisten auttamista
Aikakauslehdet ja muut journalistiset julkaisut tekevät usein juttuja ”tavallisista ihmisistä”, joille on tapahtunut jotakin merkittävää tai poikkeuksellista. Tällaiset henkilökuvat voivat parhaimmillaan normalisoida stigmatisoituja aiheita ja tarjota voimaa, lohtua ja toiveikkuutta niille, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa. Usein artikkeleilla pyritään myös lisäämään tietoisuutta jostakin aiheesta, kuten tietystä sairaudesta, elämänkriisistä tai muusta ”tavallisuudesta” poikkeavasta.
Toivo-sovelluksessa mukana olevat vertaistukijat auttavat toisia omilla tarinoillaan. Sovelluksessa julkaistuissa profiileissa on usein tiiviisti kerrottuna, millaisia kokemuksia vertaistukijalla on historiassaan ja mihin häneltä saa tukea. Nämä tarinat voivat jo sellaisinaan toimia riittävänä tukena ja turvana niille, jotka eivät koe tarvetta kertoa omasta tilanteestaan. Parhaassa tapauksessa sovellus on ikään kuin käsilaukussa kulkeva lääkepurkki: se on mukana varmuuden vuoksi, mikäli pääkipu yllättää, mutta toistaiseksi tieto sen mukanaolosta riittää.
Kun siis seuraavan kerran haet tietoa sinulle merkityksellisestä asiasta ja päädyt lukemaan toisten kokemuksia aiheesta, voit onnitella itseäsi – olet juuri astunut vertaistuen ihmeelliseen maailmaan.