Keski-Uudellamaalla sairaalavapaaehtoistoimintaa on ollut jo vuodesta 2015 asti, joten moni sairaalan vapaaehtoinen on ehtinyt tekemään pitkän ”uran” vapaaehtoisena. Haastattelimme yhtä vuodesta 2016 mukana olleista vapaaehtoisistamme, Aimoa.
Kun Aimo katsoo taaksepäin lähes kymmenen vuoden mittaista taivaltaan sairaalavapaaehtoisena, yksi asia nousee ylitse muiden: ihmiset ja kohtaamiset. OLKA-toimintaan Aimo lähti mukaan mielenkiinnosta.
Joustavuus ratkaisi
Ajatus vapaaehtoisena sairaalassa toimimisesta syntyi sanomalehtijutusta. – Näin jutun paikallislehdessä ja ajattelin, että tämä voisi olla sellaista toimintaa, joka sopii juuri minun elämääni, Aimo kertoo. Monet vapaaehtoistyöt tuntuivat sitovilta, mutta sairaalan aula-avustajan tehtävä houkutteli joustavuudellaan. Pienet lapsenlapset ja vaihteleva arki vaativat liikkumavaraa. – Joskus voi tulla tilanne, ettei pääsekään, ja silloin on tärkeää, että voi katsoa vuorot oman elämäntilanteen mukaan. Tässä se on mahdollista.
Positiivinen palaute kantaa pitkälle
Kun kysytään, miksi vapaaehtoistoiminta on jatkunut jo yhdeksän vuotta, vastaus tulee nopeasti: palaute. – Harvasta paikasta saa niin paljon positiivista palautetta kuin täältä aulasta.
Yksi kohtaaminen on jäänyt erityisesti mieleen. Vapaaehtoinen saattoi iäkkään rouvan perille, ja lähtiessään rouva sanoi: ”Sinä olit tänä päivänä minun aurinkoni.” – Tuollaiset hetket kantavat pitkälle. Moitetta tulee äärimmäisen harvoin. Aimolle toiminta merkitsee ennen kaikkea mahdollisuutta olla avuksi. – Se, että voi tehdä jotakin toisen hyväksi, on tosi tärkeää. Se tuo merkitystä.
Sairaalan aulassa vapaaehtoinen on usein ensimmäinen ihminen, jonka potilas tai läheinen kohtaa. – On helpottavaa, kun vastassa on ihan tavallinen ihminen. Se voi vähän lieventää jännitystä.
Erityisesti diagnoosia odottavat tai ensimmäistä kertaa sairaalassa käyvät tarvitsevat usein vain rauhallisen kohtaamisen ja selkeän ohjauksen – joskus saattamista perille asti ja juttelua matkan varrella.
Vaikka kohtaamiset ovat usein lyhyitä, jotkut ihmiset jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Aimo kertoo tilanteesta, jossa yksi potilas alkoi kertoa elämästään, sairaudestaan ja lopulta myös läheisensä kuolemasta.
– Hän koki sen niin tärkeäksi, että tuli jopa kaupan aulassa kertomaan minulle, että hänen läheisensä oli kuollut. Tuossakin tilanteessa minä kuuntelin – usein se riittää.
Vapaaehtoistoiminta on opettanut paljon erilaisista ihmisistä. Kaikki kohtaamiset eivät ole helppoja. Joskus vastassa on huolestunut, turhautunut tai vihainen ihminen.
– Silloin pitää muistaa, ettei potilaan tunteet eivät ole minua kohtaan. Ihmisellä voi olla todella rankka tilanne päällä. Ja väliin mahtuu kevyempiä hetkiä – väärin ymmärrettyjä ultraäänitutkimuksia, remonttien keskellä eksymisiä ja hyväntahtoista naurua.
Millaisia neuvoja Aimo antaa sairaalavapaaehtoisuutta harkitsevalle?
– Moni pelkää, ettei opi paikkoja. Sitä ei kannata pelätä – ne oppii nopeasti, ja aina voi kysyä neuvoa henkilökunnalta. Tärkeintä ei ole osaaminen, vaan halu auttaa ihmisiä.
Kun Aimolta kysyy kuinka kauan hän aikoo olla mukana toiminnassa hän vastaa: – Joskus olen sanonut, että lopetan 80-vuotiaana… mutta katsotaan nyt, Aimo kertoo.
Motivaatio on tallella, ja joustava toimintamalli mahdollistaa jatkamisen niin kauan kuin intoa ja voimia riittää.
– Tätä tehdään oma elämä huomioiden. Se on yksi tämän toiminnan suurimmista vahvuuksista.
OLKA Keski-Uusimaa
- OLKA-pisteet: Hyvinkään sairaala, Järvenpään JUST, Järvenpään HUS psykiatrian poliklinikat ja Tuusula, Hyrylän terveysasema
- OLKA Keski-Uusimaan löydät Instagramista ja Facebookista @olkakeskiuusimaa
- Keski-Uudellamaalla OLKA-toimintaa toteutetaan Keski-Uudenmaan Yhdistysverkoston, HUS Hyvinkään sairaalan ja Keusoten yhteistyönä
- Yhteystiedot: [email protected], p. 019 4587 2205
Kirjoittanut: OLKA Keski-Uusimaan tiimi